Hengitystietulehdukset
Nuhan saamiseen saattavat vaikuttaa esimerkiksi veto sekä rottien asuintilan ilmankosteus. Myös muunmuassa pöly, vääränlainen kuivike tai likaiset kankaat häkissä saattavat saada rotan aivastelemaan.
Nuhan ensimmäinen tuntomerkki on lisääntynyt aivastelu. Huomioon tulee toki ottaa se, että rotat kuten muutkin eläimet, saattavat aivastella myös ilman nuhaa. Aivastellessa rotta saattaa pärskäistä punaista eritettä: tätä ei tule säikähtää. Kyseinen punainen erite, eli porfyriini, lisääntyy usein kun rotta on nuhassa tai stressaantunut. Porfyriiniä saattaa ilmestyä erityisesti nenän ympäristöön, mutta myös silmien lähettyvyydelle. Etenkin vaaleat rotat saattavat nuhaisina peseytyessään levittää porfyriinia myös turkkiinsa, jättäen punaista vivahdetta.
Nuhan tuntomerkki on myös nenästä kuuluva pulputus tai rohina. Rottaa voi kuunnella "rottapuhelimella", eli nostamalla rotan rinta omaa korvaa vasten. Rinnasta yleensä nuhassa kuuluu lievästi korostuneet hengitysäänet. Myös nenärohina yleensä kuuluu kaikuen rinnasta, joten se tulisi osata erottaa oikeasta keuhkorohinasta. Jos epävarmuutta on, mistä rohina kuuluu, kannattaa suunnata eläinlääkärille. Oikea hengitystieinfektio vaatii antibiootit.
Hengitystietulehdus vai nuha? Nuhassa rotta saattaa aivastella, olla räkäisen oloinen ja erittää porfyriiniä sekä pitää rohisevaa ääntä. Nuha menee nopeasti ohi, yleensä se johtuu ympäristöllisestä ärsykkeestä, kuten vääränlaisesta kuivikkeesta. Hengitystietulehduksessa rohina tai pulputtava ääni on jatkunut useamman päivän. Kun hengitystietulehdus on paha, rohina kuuluu keuhkosta, rotta voi yleisolemukseltaan olla voipunut, rotta saattaa laihtua ja pahimmillaan hengitys on pumppaavaa.
Hengitystietulehdusta ei tule hoitaa kotikonstein. Hengitystietulehdus vaatii antibiootit, tarkemmin doksisykliiniä ja enrofloksasiinia yhdessä vähintään kolme viikkoa.
https://ratguide.com/health/lower_respiratory
https://ratguide.com/health/bacteria/mycoplasma_mycoplasmosis.php
Paiseet
Paiseet ovat yleinen vaiva rotilla ja moni saattaa säikähtää mysteeristä tumalla ruvella varustettua pattia rotallaan. Ei kuitenkaan huolta! Paiseet ovat yleisiä ja aiheuttavat harvoin suurta harmia.
Paiseenhoidon muistilista
1. Hauduttele paisetta rohkaistaksesi sitä kehkeytymään ja puhkeamaan. Joskus tässä saattaa mennä hyvä tovi.
(1.2. Paiseet ovat usein kipeitä, etenkin juuri rupivaiheessa. Tällöin paise on niin täynnä mätää, että se on pinkeä ja ikävän tuntuinen. Rotalle voi tällöin antaa kipulääkettä (meloksikaamia tai sen puutteessa ibuprofeiinia).)
2. Kun paiseeseen syntyy rupi, pian paise puhkeaa ja mätä valuu ulos. Ruven irtoamista voi hellästi yrittää auttaa esimerkiksi reunoja rapsuttamalla, mutta rupi aukeaa yleensä hienosti myös yksinään.
3. Paiseesta tuleva mätä saattaa haista todella voimakkaasti, olla kellertävää tai jopa kirkkaan vihreää. Joskus mädän mukana saattaa tulla hiukan verta. Mätä tulee huuhtoa juoksevan veden alla pois paiseen onkalosta, kunnes onkalo on puhdas. Älä purista paisetta!
4. Kun onkalo on puhdas, jäljelle jää paiseen "kraateri". Kraateria pidetään puhtaana ja varmistetaan sen paraneminen pohjalta ylöspäin huuhtomalla sitä useita kertoja päivässä. Onkaloon voi laittaa myös esimerkiksi vetramil salvaa.
5. Pikkuhiljaa kraateri pienenee ja parantuu. Paiseen kohdalle saattaa joskus jäädä pieni arpi. Joskus paiseet uusivat, silloin on kraateriin saattanut jäädä likaa hoidon yhteydessä tai paise saattaa olla sellainen jonka täydellinen parantuminen vaatii eläinlääkärin huomiota ja antibiootti kuurin.
Rottien erilaiset patit (yleisimmin paiseet, kystat ja kasvaimet) ovat hankala erottaa toisistaan. Jos et ole varma tai olet muuten huolissasi, on parasta mennä eläinlääkärille ottamaan patista ohutneulanäyte. Vaikka paiseet yleensä hoituvat ilman komplikaatioita, voi niitäkin tulla. Pidä aina paiseen tullessa rotan vointia ja yleiskuntoa, sekä paiseen parantumista tarkasti silmällä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin heti tarvittaessa. Etenkin naamapaiseiden kanssa kannattaa herkästi mennä eläinlääkärille tarkistamaan tilanne (zymbals, hammasjuuripaise).
https://ratguide.com/health/integumentary_skin/abscess.php
https://ratguide.com/health/integumentary_skin/cysts.php
Nyrjähdykset ja venähdykset
Rotat ovat luonnostaan kovia kiipeilemään ja liikkumaan, joka herkästi johtaa siihen että vauhdikas rotta saattaa loukata itsensä. Nyrjähdykset, venähdykset ja tärähdykset ovat erittäin yleinen vaiva.
Miten siis toimia, jos rotta nilkuttaa, ei käytä jalkaansa tai vaikka heiluttaa kipeästi häntäänsä? Kaikista tärkein hoito itsensä loukanneelle rotalle on tarjota turvallinen sairasasumus, jossa ei voi kiipeillä. Pakkolepo on kaikista tehokkain ja toimivin hoitokeino liikuntavammoihin. Sairasasumuksessa tulisi olla turvallinen pesä, ruokaa ja vettä, sekä mielellään rauhallinen kaveri. Usein sairasasumuksessa rotta viettää aikaa parista päivästä viikkoon, riippuen vammasta. Toinen apu on kipulääke, jota kuitenkin kannattaa käyttää varoen: rotta ei aina osaa varoa kipeää raajaa jos saa kipulääkettä. Kivunlievitystä tulee ehdottomasti tarjota jos oireet sitä vaativat, mutta usein liikuntavammojen kanssa saattaa olla otollisempaa jättää kipulääkkeet todella pieniksi annoksiksi tai kokonaan pois.
Yleisimmin eläinlääkärikäynnille ei ole syytä. Liikuntavammat paranevat todella hyvin täysin kotihoidoin ja joskus on parempi ettei loukannutta rottaa lähde kuljettamaan minnekkään. On kuitenkin tärkeää tarkkailla rotan vointia vamman sattuessa. Jos ilmenee epänormaalia turvotusta, ulkoisia vammoja tai merkkejä tulehduksesta tulee heti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Myös jos oireet eivät helpota normaalilla kotihoidolla tai jopa pahenevat, tulisi kääntyä osaavan eläinlääkärin puoleen.
Korvatulehdus
Korvatulehdus rotilla on yleisimmin sisäkorvan tulehdustila, jossa sisäkorva tulehtuu samalla turvottaen tasapainohermon korvasta aiheuttaen korvatulehdukselle tyypillisimmän pään kenouden. Oireita voivat olla myös korvan raapiminen ja pään ravistelu, sekä tasapaino-ongelmat ja ympyrää pyöriminen. Korvatulehdus vaatii pikaisesti pitkää antibioottikuuria ja mahdollisesti steroidilääkitystä, jotta tasapainohermon turvotus laskee ja pään kenous korjaantuu. Joskus pään kenous ei kuitenkaan koskaan korjaannu, vaan rotta jää loppuelämäkseen kenolle.
https://ratguide.com/health/auricle_ear/otitis_media_otitis_interna_labyrinthitis.php
"Tukehtuminen" eli pseudotukehtuminen
Rotat ovat erityisen taidokkaita vetämään ruokaa kurkkuun jumiin. Anatomiansa ansiosta ruuan humpsahtaminen oikeasti henkeen on onneksi harvinaisempaa. Tilanne on usein omistajalle todella pelottava, mutta useimmiten paras asia jota voi rotan hyväksi tehdä on pysyä rauhallisena ja tarkkailla tilannetta.
Älä puutu tilanteeseen, jos rotta pystyy hengittämään. Tarkkaile, että kyljet liikkuvat tasaisesti sekä tassujen, korvien, hännän ja ikenien väri pysyy vaaleanpunaisena eikä ala sinertämään. Tilanne hoituu parhaiten, kun rotta saa itse rauhassa selvittää tukoksen ulos.
Rotta tarvitsee välitöntä apua, jos ei pysty hengittämään. Tällöin rottien heimlich tai tutummin "heilautus" voi pelastaa rotan hengen. Toimenpidettä ei tule suorittaa, ellei kyseess ole oikeasti vaaratilanne; liike voi pahimmillaan pahentaa tilannetta jos rotta pystyy normaalisti hengittämään.
Kun tilanne on ohi, on joskus parempi antaa seuraavan päivän ajan vain pehmeää ruokaa (kuten soseita ja puuroa). Kurkku saattaa ärtyä ja turvota tukoksen ja kakomisen seurauksena, jolloin nieleminen on hankalaa, voi tehdä kipeää ja riskeeraa uudelle tukokselle.
Jos tukehtumistilanne ei tule loppuakseen tai epäilet että kyseessä on akuutti hengitysvaikeus, käänny eläinlääkärin puoleen. Joskus voi käydä niin, että rotta aspiroi henkeen jotain, joka vaatii antibioottikuurin. Seuraile rottaa tarkasti siis myös tilanteen jälkeen pari päivää, ja jos selkeitä oireita hengitystietulehduksesta esiintyy käänny eläinlääkärin puoleen.
Kasvaimet
Kesyrotilla kasvaimet ovat yleisiä, ja niistä nimenomaan nisäkasvaimet. Yleensä kasvaimia esiintyy eritoten naarailla ja vanhemmiten. Myös urokset saattavat saada nisäkasvaimia, tai esimerkiksi rasvakasvaimia eli lipoomia.
Kasvaimet eivät varsinaisesti ole vaarallisia tai terveydelle haitallisia, mutta kasvaessaan ne saattavat hangata, vaikeuttaa liikkumista, revetä tai tulehtua. Koskaan kasvainta ei saisi päästää niin suureksi, että sille tapahtuu jokin edellämainituista.
Kasvaimia hoidetaan leikkauksilla, jotka rotille ovat itseasiassa suhteellisen turvallisia. Kasvainten kasvua ja uusiutumista voidaan estää lääkityksellä. Jos leikkaukseen ei haluta ryhtyä, tulee rotta lopettaa ennenkuin kasvain häiritsee rottamaista elämää.
https://ratguide.com/health/neoplasia/lipoma.php
https://ratguide.com/health/reproductive/mammary_tumor.php
Leikkauksien muistilista
Ei ketamiinia nukutusaineeksi! Ketamiini poistuu rottien elimistöstä aivan liian hitaasti, ja useimmat leikkauksesta heräämiseen liittyväy kuolemat johtuvat nimenomaan ketamiinista. Herääminen kestää kauan tai vaihtoehtoisesti rotta voi vaihdella hereillä olon ja tajuttomuuden välillä, jolloin eläinlääkärit saattavat kotiuttaa rotan liian ajoissa. Ketamiinia _voi_ teoriassa käyttää rotilla, mutta se annostelu on niin äärettömän tarkkaa ja vaikeaa, että se menee usein tappavasti pieleen. Osaava ell voi onnistuneesti käyttää ketamiinia, mutta kuuntelee myös omistajan toivetta siinä että sitä ei käytettäisi.
Rotan täytyy syödä ennen leikkausta. Tyhjällä vatsalla leikkaukseen meneminen voi koitua kohtaloksi. Rotilla ei ole oksennusrefleksiä, eli syöminen ennen nukutusta ei ole vaaraksi. Rotan syömättömyys ennen leikkausta tulisi olla vain noin 20minuuttia, ja tämäkin siksi että osa tutkimuksista kertoo nukutusaineiden vaikuttavan paremmin näin.
On äärimmäisen tärkeää, että rottaa pidetään lämpöisenä leikkauksen ajan ja vähintään 24h sen jälkeen.
Haavaan tulisi käyttää sulavia tikkejä. Jos rotta repii tikkejään, on se lähes aina riittämättömän kipulääkityksen syytä. Metacam on yleisin leikkauksen jälkeinen kipulääke.
Rotta tulisi kotiuttaa vasta, kun se on syönyt. Ruuan tulisi olla erityisen ravitsevaa ja korkeakalorista noin 48h ajan leikkauksen jälkeen.
Rottien yleisin leikkauksen jälkeinen komplikaatio on ummetus. Tätä ei tule säikähtää. Yleensä uloste tulee kyllä ihan hyvin, mutta siinä voi kestää kauankin.
Jos rotta saa buprenorphiinia, voi sivuvaikutuksena esiintyä picaa. Tällöin tulee olla erityisen varovainen, että rotta ei syö liikaa. Pica voi myös aiheuttaa esimerkiksi kankaan, kuivikkeen tai muun vastaavan syöntiä, pahimmassa tapauksessa rotta voi yrittää esimerkiksi järsiä varpaitaan. Tämä menee ohi, mutta pican ilmetessä rottaa tulisi pitää tarkasti silmällä.
Sairasasumuksessa tulisi olla noin 5päivää. Rotat tutkitusti toipuvat leikkauksesta paremmin kaverin seurassa, joten mukaan kannattaa laittaa rauhallinen kaveri, joka ei häiritse haavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti